Halonen-1-klein (6489 Byte )

Vihreä Lanka, 14.1.2005
Terhi Brusin

Vaikutusvaltaiset naiset jäävät varjoon

Saksalainen valokuvaaja Bettina Flitner jäi koukkuun vahvojen naisten kuvaamiseen.

Valokuvaaja Bettina Flitner sattui olemaan käymässä naisasialehti Emman toimituksessa kun sinne saatiin tieto, että lääketieteen Nobel-palkinto myönnetään vuonna 1995 saksalaiselle Christiane Nüsslein-Vollhardille.
Biologista ryhdyttiin etsimään kuvaa, mutta sellaista ei löytynyt. Lehteen jouduttiin laittamaan kotipuutarhassa otettu kuva hänen omasta albumistaan.
Flitner jäi miettimään, miten tällainen tilanne on mahdollinen. Kun hän vielä törmäsi kirjaan historiallisista vaikuttajista ja huomasi, että sadasta merkkihenkilöstä oli naisia alle kymmenen, hän alkoi tuntea suorastaan velvollisuudekseen tehdä jotain.
”Sain idean etsiä ja valokuvata vaikutusvaltaisia eurooppalaisia naisia, jotka ovat luoneet uraa, mutta ajaneet muutakin kuin omaa etuaan”, Flitner kertoo.
Vuosien 2001-2003 työn tuloksista koottu näyttely Eurooppalaisia naisia on sunnuntaista alkaen esillä Tampereen Taidemuseolla.

Suomi nousi suosikiksi

Flitner alkoi etsiä erimaalaisia naisia ottamalla yhteyttä lähetystöihin, kirjeenvaihtajiin ja tuttavien tuttaviin. Joistain maista tulvi pitkiä listoja, toisista taas ei irronnut juuri mitään. Suomi nousi pian yhdeksi Flitnerin suosikkimaista.
”Suomessa, Puolassa ja Itävallassa selvästikin sallitaan vahvojen naisten olemassaolo”, hän perustelee ja tunnustautuu saman tien Kaurismäki-faniksi.
Yksi useimmin ehdotetuista naisista oli Tarja Halonen.
”Hänet oli saatava ehdottomasti mukaan, samoin Body Shopin perustaja Anita Roddick”, Flitner innostuu.
Samaan sarjaan kuuluivat myös Hollannissa elävä somalipoliitikko Ayaan Hirsi Ali, Anne Frankin päiväkirjan pelastanut Miep Gies ja öljy-yhtiö Elf Aquitanen lahjonnasta tuominnut Eva Joly.
Suomesta mukana ovat Halosen lisäksi Kati Outinen ja Sirkka Hämäläinen. Kaikkiaan naisia on 48. Jokaisesta on yksi mustavalkoinen tiukasti rajattu, intensiivinen kasvokuva sekä useampia värikuvia luonteenomaisessa ympäristössä.

Aitojen kasvojen tarinoita

Flitner kertoo kuvaavansa sitä, mikä häntä kiinnostaa ja askarruttaa - ja se liittyy yleensä ihmisiin. Tavoitteena on tallentaa aitoja kasvoja, joihin mahtuu samaan aikaan sekä voimaa että haavoittuvuutta.
Kuvien rinnalla on aina teksti, joka tuo aiheeseen uudeen ja usein yllättävänkin ulottuvuuden.
Työtapa syntyi, kun Flitner vaelteli Berliinin muurin kaatumisen jälkeisenä talvella kuolemanlinjaksi nimitetyllä rajakaistaleella idän ja lännen välillä ja kuvasi sattumalta tapaamiaan ihmisiä.
Maailmalle historiallinen hetki näyttäytyi yhtäkkiä pieninä tarinoina. Yksi kertoi koiransa syntyneen rajan toisella puolen ja pääsevän nyt katsomaan kotiseutuaan, toinen etsi metsän läpi oikotietä uuden piano-oppilaan luo.

Naisten agressio herätti pelkoa

1990-luvun alussa Flitner tutkaili naisten sielunelämää kotikaupungeissaan Kölnissä ja Berliinissä. Syntyi kolmen näyttelyn sarja Mein Feind-Mein Denkmal-Mein Herz (Viholliseni, Muistomerkkini, Sydämeni).
Aluksi valokuvaaja pysäytti naisia kävelykadulla. kuvasi heidät ja kysyi, kuka on heidän vihollisensa ja mitä he haluaisivat tehdä tälle. Samalle kadulle pystytetystä näyttelystä nousi valtava kohu, sillä naisten aggressioista ei monen mielestä olisi saanut puhua.
Toisessa osassa Flitner kysyi ohikulkijoilta, minkä vuoksi he olisivat ansainneet muistomerkin ja kolmannessa, ovatko he koskaan menettäneet sydäntään. Tuloksena oli koskettavia tarinoita tavallisten ihmisten arjesta.

Taiteilija vakoilee yleisöään

Uteliaisuus vei Flitnerin kuvaamaan myös itäberliiniläisen lähiön uusnatsipoikia ja kyselemään näiden ajatuksia politiikasta. Art Colognessa 2001 julkistettu Ich bin stolz, ein Rechter zu sein (Olen ylpeä oikeistolaisuudestani) nosti karvat pystyyn jopa kaikkeen tottuneilta taidepiireiltä.
Osa ei hyväksynyt sitä, että näyttely esitti pojat ottamatta kantaa puolesta tai vastaan, ja monen mielestä äärioikeistolaisista olisi parempi vaieta kokonaan.
”Tällaisissa projekteissa on kiinnostavinta seurata, mitä ne saavat ihmisissä aikaan” sanoo valokuvaaja ja kertoo norkoilevansa usein omissa näyttelyissään.
Flitnerin näyttelyt ovat usein olleet esillä kaduilla ja puistoissa, joissa reaktioita tulee myös satunnaisilta ohikulkijoilta. Tampereellakin osa naisten muotokuvista ripustetaan museon ulkoseinille. Kuvat on painettu rekkojen perävaunuissa käytettäville pressuille, joiden pitäisi kestää myös Suomen talven olosuhteet.
Flitner itse suuntaa jo uusiin projekteihin, mutta vaikuttavista naisista 44-vuotias kuvaaja ei enää pääse eroon. Kohtaamiset ovat olleet niin innostavia, että hän on päättänyt laajentaa näkökulman maailmanlaajuiseksi.
Hän kertoo haluavansa ehdottomasti kuvata Joutavuuksien jumala-kirjan kirjoittajan Arundhati Royn sekä afroamerikkalaisten naisten elämää kirjoissaan kuvanneen Toni Morrisonin.


”Eurooppalaisia naisia” Tampereen taidemuseossa (Puutarhakatu 34, Tampere) 16.1. - 6.3.


Terhi Brusin, Berliini

###PAGEBROWSER###